ilari2102@luukku.com

Yllä olevaan osoitteeseen voit lähettää sähköpostia.

Facebook-sivusto:

keskiaikaiset.kivikirkot

Uusimmat kuvat

marttila_tuntemattomat
marttila sebastianus
marttila johannes
marttila torni
marttila saarnatuoli
marttila piispa
marttila pietari
marttila ovi

Saarnatuoli, kompassi ja hautausmaa

Tämä on täysin oman tutkimuksen tulosta, mutta uskon kyllä esittämieni asioiden pitävän paikkansa.

Ruotsin kuninkaana oli vuosina 1611-1632 Kustaa II Adolf. Kelpo sotapäällikkönä hän jatkuvasti kävi sotaa hyökäten joukkojensa edessä naapurivaltioiden kimppuun. Kustaa syntyi vuonna 1594 ja kuoli 30-vuotisessa sodassa vuonna 1632 Saksassa Lützenin taistelussa. Kuningas käytti hyväkseen sen aikaista muiden valtioiden heikkoa ja hajanaista tilaa valloittaakseen uusia alueita Ruotsille. Muun muassa Käkisalmen ja Inkerin alueet liitettiin hänen aikanaan Ruotsiin vuonna 1617 Stolbovan rauhassa. Paitsi sotaisa niin Kustaa oli myös uskovainen, luterilainen mies ja hänellä olikin aina saarnamies mukanaan matkoillaan.

1700-luvun alkupuolella, heti ison vihan jälkeen, maamme kirkon johto velvoitti eri seurakuntien pappeja laatimaan selvityksiä oman seurakuntansa alueesta, sen kirkosta ja asukkaista sekä heidän tavoistaan, luonnosta, alueen menneisyydestä ja muinaismuistoista ja muista mielenkiintoisista asioista. Nauvon seurakunnassa sen aikaisen kirkkoherran poika Johan Gustavi Salonius (1703-1766), joka oli tähän aikaan apupappina, laati omasta seurakunnastaan yli kaksikymmensivuisen ja varsin kattavan selvityksen Nauvon seurakunnasta ja tämä esitys päivättiin vuonna 1735. - Sain tämän käsikirjoituksen kopion käsiini Museovirastossa.

Tekstissään Salonius mainitsee Nauvosta kolme merkittävää saarta. Yhdestä hän kirjoittaa näin:

Ylhäällä "Wansorin" saaren eli maan länsipuolisella kallioniemellä Storsundin varrella, 1 peninkulma lounaaseen Nauvon kirkolta, kertovat valkopartaiset ukot, kuten heidän esi-isänsä ovat heille totuudenmukaisesti kertoneet, että kuningas Giösta Adolph on järjestänyt itselleen ja mukana kulkeville joukoilleen saarnatilaisuuden matkallaan kesäaikaan Uudenmaan suunnalle taistelemaan venäläisiä vastaan;  saarnatuolin kerrotaan olleen kivi, joka vieläkin on paikallaan kalliolla, mikä kertomus onkin hyvin todennäköinen, itse purjehdusväyläkin lähtee aivan erittäin mukavan sataman luota. Tätä niemeä vastapäätä salmen toisella puolella ylhäällä Petzorin saarella on pieni kivillä ympäröity kirkkomaa, minne miehet päättelevät, että ankkuroituneista laivoista on haudattu vainajia. Siellä on myös kompassiruusu hakattuna kallioon.

Tässä tekstikohdassa on kolme minua kiinnostavaa asiaa. Halusin löytää nuo Saloniuksen mainitsemat "muinaismuistot", saarnakiven, kompassiruusun sekä hautausmaan.

Saarnatuoli

Kyseinen Vansorin saari Nauvossa on minulle ollut tuttu jo 1960-luvun lopulta. Väylä saaren ohi kulkee edelleenkin ja paikalla on "läntinen niemi", nykyiseltä nimeltä Lökudden. Se on kallioinen, mutta aivan rantaa lukuun ottamatta niemellä kasvaa nykyään mäntyjä. Tämä on paikka, jossa Kustaa II Adolfin sotajoukkojen papin saarna pidettiin. Se tapahtui todennäköisimmin heinäkuun alussa vuonna 1615. Tässä kuninkaan laivasto-osastossa oli 24 erilaista laivaa ja muuta alusta ja jonkinlaisilla proomuilla kuljetettiin hevosia ja muuta raskasta sotatarviketta. Itse kuningas lähti muiden perässä ja saapui Narvan sotatantereelle heinäkuun kahdeksantena. Tämän mukaan saarnatilaisuus Vansorin läntisellä niemellä olisi tapahtunut muutamaa päivää tätä aikaisemmin.

Saarnatuoli oli varmaankin suurehko kivi, mistä oli hyvä näkymä alaspäin tai ylöspäin saarnaa kuuntelevien suuntaan ja tämän tuskin liikuteltavissa olevan kiven arvelin olevan vieläkin tällä niemellä. Menin sitä etsimään ja parikymmentä metriä rannasta löytyi yksi kivi. Se oli juuri sopiva saarnakiveksi. Kustaan aikana kallioinen niemi oli varmaankin paljas, mutta nyt siinä kasvaa matalaa puustoa. Kivi ei enää erotu merelle asti, vaikka ei kaukana rannasta olekaan.


Kun Ruotsin kuningas saapui nauvolaisen saaristokylän lähelle suuren sotajoukkonsa ja -laivastonsa kanssa - itse Vansorin saarella saattoi olla vain muutama talo, mutta koska ympärillä oli useita suurempia kyliä, niin varmasti tapahtuma oli paikallisen väen muistissa muutaman sukupolven ajan. Sen verran merkittävästä tapahtumasta oli kyse. Kun Salonius kuuli asian "valkopartaisilta ukoilta", niin näiden isovanhemmat saattoivat hyvinkin olla todistamassa tätä tapahtumaa.

Kustaa II Adolfin saarnamiehen käyttämä saarnatuoli Vansorin saarella Nauvossa.

Kompassiruusu

Kompassiruusu Petsorin saarella. Takana näkyy länteen päin suuntautuva niemi, josta löytyy saarnakivi parikymmentä metriä vasemmalla olevasta rantaviivasta ylöspäin oikealle. Saarten välillä kulkee vanha purjehdusreitti Nauvon pääsaarten välitse etelä-pohjoissuunnassa. Nauvon kirkonkylä on suoraan pohjoiseen, kuvassa ylöspäin ja toisessa suunnassa avautuu Saaristomeri. Vanhimmissa merikartoissa 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta on nämä vesialueet merkitty alusten ankkurointipaikaksi.

Salonius kertoo, että tuon saarnapaikan lähistöllä, Storsundin salmen länsipuolella, on kompassiruusu hakattuna kallioon. Voisi hyvin kuvitella, että jo 1700-luvun alkupuolella "muinaismuistona" ollutta kompassikuvaa ei ollut voinut tehdä muut kuin merisotilaat, sillä kompassit tulivat siviilien käyttöön vasta myöhemmin.


Tällä kertaa Kustaa II Adolfin laivasto-osastoa komensi amiraali Gyllenstierna ja mukana sotaretkellä oli mm 19-vuotias ruotsalainen aatelismies Johan Banér, joka kunnostautui myöhemmin 30-vuotisessa sodassa erinomaisena sotapäällikkönä. Hangon edustalla olevalle hauensuolen kallioluodolle, jonka kalliot ovat täynnä vanhoja merenkulkijoiden hakkaamia nimiä ja vaakunoita, kaiversi Banér sukunsa vaakunan tuona vuonna 1615, joten miksei Banér tai joku muu upseeri olisi voinut tehdä kalliokaiverruksen myös täällä. Oletan - vaikka voin olla tässä kohdassa väärässäkin - että kuninkaan laivaston upseerit tekivät tämän kompassiruusun jyrkän rantakallion reunalle Petsorin saarella muutaman sadan metrin päähän saarnatuolista.

 

Kompassiruusu osoittaa tarkasti ilmansuunnat. Mittasin itse ne kompassini ja merikartan avulla ja totesin ne oikeiksi. Olikohan tämä tarkoitettu jonkinlaiseksi ruotsalaisten sotalaivojen kompassien tarkistuspisteeksi?

Sain tietää toisista asiakirjoista, että eräs jo vuosikymmeniä sitten edesmennyt nauvolaisisäntä oli tämän kompassikuvion löytänyt, mutta asia oli painunut unohduksiin, eikä kukaan paikallisasukas siitä enää mitään tiennyt.


Kaiverruksen löytäminen ei ollut helppoa. Mietin, missä se olisi voinut olla ja päädyin saaren korkeimmalle kalliojyrkänteelle. Siinä oli useita mahdollisia paikkoja ja konttailin kalliolla useampaankin kertaan, ennen kuin kaiverruksen lopulta löysin. Se oli vuosisatojen kuluessa häipynyt lähes näkymättömäksi, mutta poistin kalliolta varovasti jäkälää ja ripottelin kalkkia kuvion hentoihin uriin. Kompassiruusu tuli näkyviin ja otin siitä kuvat.


Seuraava tutkimuskohde sijaitsee kuvassa vasemmalle, parin sadan metrin päässä.

Merimiesten hautausmaa

Kun Salonius kirjoittaa, että saarnapaikan niemeä vastapäätä salmen toisella puolella Petsorin saarella on pieni kivillä ympäröity kirkkomaa, jonne oli laivoista haudattu vainajia, niin se oli helppo löytää. Lisäksi paikallinen väki tiesi paikan.


Kirkkomaa on suhteellisen pyöreä, halkaisijaltaan noin 11 metriä. Kivisen aidan jäänteet osoittivat sen. Lisäksi keskellä oli pienen kappelin perustukset. Tämä oli kivijäljistä päätellen ollut kooltaan noin 3,5 x 4 metriä. Vainajia lienee haudattu kirkkomaan sisäpuolelle, mutta paikalliset tietävät kertoa, että sen ulkopuolella rinteessä on myös hautoja.


Kuka tämän pienen hautauskappelin kirkkomaineen on rakentanut? Mitään asiakirjoja ei asiasta ole olemassa, rakenteet on tehty niin kauan sitten. Ehkä se on ollut seurakunnan aikaansaannos ajalta, jolloin ei vielä mitään kirjoitettu kirjoihin. Nauvossa seurakunta aloitti kirkonkirjojen pitämisen vasta 1700-luvun alussa. Joitain merkintöjä on tosin jo edellisen vuosisadan lopulta.

Kirkkomaan muurin jäännöksiä Petsorin saarella Nauvossa.