Haluan kiittää monia tahoja - en vähiten keskiaikaisten kirkkojemme yli puoli vuosituhatta sitten edesmenneitä rakentajia ja näiden rakennusaarteiden myöhäisempiä ylläpitäjiä vaan myös niin montaa muutakin tahoa, etten niitä tähän edes pysty luetteloimaan.

Kuitenkin haluaisin erityisesti lausua kiitokseni niille keskiaikaisten kirkkojemme oppaille ja esittelijöille, jotka ovat minulle kertoneet kirkkojensa historiasta ja valottaneet kirkkojen erilaisten aarteiden taustoja. Nämä ihmiset tekevät hienoa ja arvokasta työtä. Olen heille todella kiitollinen.

Lisäksi kun monet kirkot ovat olleet suljettuina, niin minulle on ystävällisesti käyty avaamassa ovet ja olen päässyt näin moniin kirkkoihin sisälle. Tällä tavoin on tapahtunut esimerkiksi Kemiössä, Ruskossa, Maskussa, Lemussa, Vehkalahdessa, Karjaalla, Närpiössä, Vöyrissä sekä Ahvenanmaan Getassa. Siuntiossa ja Porvoossa minut päästettiin jopa ullakolle ihmettelemään holvauksia sieltä käsin.

Tuntuu siltä, että olen tavannut tämän kirkkoharrastukseni parissa maailman mukavimmat ihmiset, jotka ovat lisäksi minuun täydellisesti luottaneet, eivätkä ole epäilleet aikeitani lainkaan, mikä tuntuu niin kauniilta ja hienolta, kun omassa leipätyössäni tunnen olevani vähän väliä erilaisten turvallisuusorganisaatioiden mielestä potentiaalinen terroristi.

Eräänä alkusyksyn päivänä ajoin Pohjanmaan suuntaan ja halusin nähdä Närpiön keskiaikaisen kirkon, siis miltä se nykyään näyttää sisältä. Kirkkohan oli ainakin tähän aikaan vuodesta suljettu, mutta matkallani soitin Närpiön seurakuntaan ja kyselin, olisiko mitenkään mahdollista päästä rakennukseen sisään. Ihan kaikkea en ymmärtänyt, mitä murteellisella ruotsinkielellä minulle sanottiin, mutta ajoin tunnin kuluttua tämän kirkon parkkipaikalle. Satoi. Kävelin kirkon ympäri, otin muutamia kuvia ja totesin kirkon olevan sisältä täysin pimeä, ei valoja. Suljettu. Huvikseni lähtiessäni vielä menin vielä kokeilemaan ovea, että tuntisin sen olevan tukevasti kiinni. - Se ei ollutkaan lukossa. Ovi oli avattu ilmeisesti vain minua varten. Astuin sisään ja vietin ehkä parikymmentä minuuttia kirkossa sisätilaan tutustuessani ja lähdin sitten pois. Huomasin lähtiessäni parkkipaikalla, että vähän kauempana oli toinen auto, jossa oli kaksi henkeä. He todennäköisesti varmistivat, että olen oikealla asialla ja lähdettyäni menivät lukitsemaan oven. - Ovet ovat minulle olleet niin usein auki.