ilari2102@luukku.com

Yllä olevaan osoitteeseen voit lähettää sähköpostia.

Facebook-sivusto:

keskiaikaiset.kivikirkot

Uusimmat kuvat

espoo ella
marttila_tuntemattomat
marttila sebastianus
marttila johannes
marttila torni
marttila saarnatuoli
marttila piispa
marttila pietari

Millainen oli keskiaikainen kivikirkko?

Kirkot rakennettiin yleensä itä-länsisuuntaisiksi. Pääalttari oli itäpäädyssä kuoriaidan takana, jonne ei rahvaalla ollut pääsyä. Pohjoispuolella oli sakaristo ja eteläpuolella asehuone, jonka kautta kuljettiin sisään. Eteläpuolelle tehtiin toisinaan ovi papille. Nämä papinovet on monissa kirkoissa myöhemmin muurattu umpeen. Länsipäädyssä oli usein toinen ovi ja siellä saattoi olla myös torni. Näin oli varsinkin Ahvenanmaan kirkoissa. Pohjanmaalle ja Varsinais-Suomeen rakennettiin myös joitain torneja. Kirkoissa saattoi olla useita sivualttareita, mutta penkkejä ei keskiajalla istumiseen ollut. Ne on tehty myöhemmin.

Keskiajalla alettiin rakentaa hieman yli sataa kivikirkkoa.  Joidenkin kirkkojen rakentaminen jäi kesken, eivätkä ne koskaan valmistuneet. Tällaisia arvellaan olleen noin 40. Osa kirkoista on nykyään raunioituneina ja osa on hävinnyt kokonaan. Osaan kirkoista rakennettiin vain kivisakasti ja sen yhteyteen myöhemmin muu kirkko.

Suurin osa maamme kirkoista rakennettiin muutaman vuosikymmenen aikana 1500-luvun vaihteen molemmin puolin. Tällöin oli varsinainen rakennusbuumi meneillään. Savossakin, jossa ei kivikirkkoja silloin pystytetty, oli meneillään Olavinlinnan rakennustyöt. Muitakin vanhempia linnoja ja kirkkoja noina vuosina korjailtiin.

Ensimmäiset kivikirkot rakennettiin Ahvenanmaalle, jossa niitä on kaksitoista. Niin kuin muuallekin, niin Ahvenanmaalle pystytettiin ensin puukirkkoja. Jälkiä tällaisista on löydetty ainakin Finströmin ja Hammarlandin kivikirkkojen lattioiden alta. Tornit ovat saaneet vaikutteita Gotlannin kirkkojen torneista, joiden tyyli levisi koko Itämeren alueelle. Myös Turun linnan ensimmäisen rakennusvaiheen tornit ovat saaneet samanlaisia vaikutteita kuin Saltvikin, Sundin ja Lemlandin kirkkojen tornit. Tornien tarkoitus saattoi olla puolustustarkoituksellinen, mutta se ei ole varmaa. Keskiajalla koettiin erilaisia sotia ja hävityksiä moneen otteeseen ja kirkkojen tornit saattoivat toimia turvapaikkoina.

Ravattulan Ristimäen kirkon kivijalka kaivettuna esiin kesällä 2014.

Ensimmäinen ristiretki tapahtui noin vuonna 1155 ja pian alkoi ensimmäisten puukirkkojen rakentaminen, mikäli pieniä kyläkirkkoja ei ollut olemassa jo tätä ennen. Seurakuntia alettiin maahan muodostaa vasta 1200-luvulla. Kaarinan Ravattulan Ristimäen kirkko rakennettiin joka tapauksessa jo 1100-luvun lopulla. Mahdollisesti joku muukin, kun sellaista on joidenkin tutkijoiden suulla väitetty, mutta näistä ei kirjallista faktaa ole olemassa eikä mitään perustuksia ei ole mistään löydetty.

Koroisten piispan kirkon perustuksia Aurajoen ja Vähäjoen haarassa.

Piispan istuin oli aluksi Nousiaisissa, joka lienee ollut merkittävä paikka keskiajan alkuvaiheessa, mutta vuoden 1230 tienoilla se siirrettiin Aurajoen ja Vähäjoen risteyskohtaan Koroisten niemelle, jonka lähistölle alkoi kasvaa Turun tuleva kaupunki. Ehkä paikalle oli pystytetty puukirkko jo 1100-luvun lopulla. Täältä oli vain kolme kilometriä matkaa Ravattulan kirkolle. Koroisten kirkko oli suuri, 27,5 x 10,5 metriä ulkomitoiltaan. Sakaristoa ja asehuonetta ei tehty.  Kirkko rakennettiin puusta ja hirsiseinien alla oli kivijalka. Maasta löydetty nokikerros osoittaa tämän ensimmäisen kirkon palaneen. Kun kirkko rakennettiin uudelleen, siitä tehtiin pohjoisseinää siirtämällä neljä metriä leveämpi. Kolmannen rakennusvaiheen aikana kirkko sai harmaakivestä muuratun kuorin, joka sijoitetiin symmetrisesti keskelle suurennetun puukirkon itäpäätyä. Kuori rakennettiin itse kirkkoa hieman kapeammaksi. Sisäkatto oli varmaankin puuta, sillä kaivauksissa ei ole löytynyt holvikiviä. Kivinen kuori pystytettiin piispa Cattilluksen aikana, vuosien 1266 ja 1286 välillä.

Ristimäen kirkosta tehty pienoismalli. Ehkä kirkko oli tämän näköinen?

1200- ja 1300-luvun puukirkkojen jäännöksiä ei ole säilynyt. 1400-luvulta niitä on muutamia. Akaan puukirkko oli rakennettu noin 1450. Jäännöksiä on löytynyt myös Naantalissa, Sastamalassa, Padasjoella ja Paimiossa. Ahvenanmaan Kökarissa, Korppoon Jurmossa sekä Hiittisten Kyrksundissa on löytynyt jälkiä keskiaikaisista puurkirkoista. Viimeiseksi säilyi Salon eli Saloisten puukirkko, mutta sekin tuhoutui talvella 1930, jolloin syttyi palamaan kirkkoa messua varten lämmitettäessä.

Turkua alettiin rakentaa seudulle, minne uusi tuomiokirkko pystytettiin, eli Unikankareen kummulle. Kirkko vihittiin vuonna 1300, mutta se ei ollut nykyisen tuomiokirkon näköinen. Se oli aluksi paljon pienempi, eikä tornia ja asehuonetta vielä ollut. Kirkkoa on myöhemmin laajennettu moneen otteeseen. Tässä vaiheessa Ahvenanmaalla oli pystyssä ainakin Jomalan kivikirkko. Varsinais-Suomessa rakennettiin keskiajalla 23 kivistä pitkäkirkkoa. Nousiaisten kirkko oli Suomen ensimmäinen kokonaan valmiiksi rakennettu.

Uudellemaalle rakennettiin keskiajalla 14 kivikirkkoa. Ne ovat melko hyvin säilyneitä lukuunottamatta Vihdin kirkkoa, joka on rauniona.

Satakunnasta oli hyvät yhteydet Ruotsin puolelle ja siksi alueen kirkoissa näkyy selvä vaikutus Pohjanlahden länsipuolen kirkkoihin. Satakunnan harmaakivikirkot ovat Rauman luostarikirkkoa lukuun ottamatta tornittomia suorakaiteen muotoisia salikirkkoja. Verrattuna uudenmaan kirkkoihin ovat Satakunnan kirkot kapeampia ja ne on monesti holvattu yksilaivaisiksi. Vanhin kirkoista on 1330-luvulla aloitettu Ulvilan kirkko. Kirkkojen päätykoristelu muodostaa on omanlaisensa ja sille ei löydy yhtäläisyyksiä Varsinais-Suomen eikä Uudenmaan kirkoista. Koristelun ja holvien esikuvat löytyvät Ruotsista, Uplannista ja Taalainmaalta.

Hämeen kirkot saivat vaikutteita sekä lännestä että etelästä. Yhteydet Kokemäen jokea pitkin Satakuntaan ja vanhat vesireitit Uudenmaan läpi etelärannikolle jättivät jälkensä Hämeen keskiaikaiseen kirkkorakentamiseen. Hämeessä syntyi oma rakennustyylinsä jossa oli vaikutteita sekä Ruotsista, Baltiasta että Saksasta. Erikoisuutena on Hattulan kirkko, joka on tiilirakenteinen.

Pohjanmaalle rakennettiin keskiajalla vain seitsemän kivikirkkoa. Alueen asutus sijaitsi tähän aikaan rannikon tuntumassa ja kirkkojakaan ei pitkälle sisämaahan pystytetty. Isokyrön kirkolta on pisin matka rannikolle, mutta se sijaitsee hyvän kulkuyhteyden, Kyröjoen rannalla.

Viipurissa oli keskiaikana kolme kirkkoa: kaksi luostarikirkkoa sekä kaupunginkirkko. Näistä nykyään Venäjällä olevista rakennuksista ei tällä sivustolla kuvia ole.

Melkoinen osa kivikirkoistamme rakennettiin vain yhden miessukupolven aikana, noin aikana 1470-1520. Piispan virkaa hoiti näihin aikoihin:  Konrad Bitz 1460-89,  Maunu Särkilahti 1489-1500, Lauri Suurpää 1500-06, Johannes Olavinpoika 1506-10 ja Arvid Kurki 1510-22.

1500-luvun alkuaika oli Ruotsin ja Tanskan taistelua ja tanskalaiset kävivät tähän aikaan usean kerran hävittämässä ja ryöstämässä eteläisen Suomen alueella. Sören Norby valloitti Ahvenanmaalla Kastelholman linnan vuonna 1507 ja seuraavana vuonna tanskalaiset hävittivät Porvoota mm polttamalla Porvoon kirkon. 1509 Otto Rud ryösteli joukkoineen usean päivän ajan Turkua. Vuonna 1523 Ruotsin johtoon nousi Kustaa Vaasa, joka tarvitsi runsaasti varoja sodankäynnin tarpeisiin ja sai sitä ainakin takavarikoimalla kirkon omaisuutta. Kivikirkkojen rakentaminen suomalaisissa seurakunnissa alkoi hiipua.

Luostareita oli maassa kuusi. Dominikaaniluostarit Turussa (per.1249)  ja Viipurissa (lupa perustamiseen 1392), fransiskaaniluostarit Raumalla (ens.maininta 1409), Kökarissa (1472) sekä Viipurissa (1403) ja vielä birgittalaisluostari Naantalissa (vih.1462).  Luostarien kirkoista Rauman ja Naantalin pyhätöt ovat nykyäänkin kirkollisessa käytössä.