ilari2102@luukku.com

Yllä olevaan osoitteeseen voit lähettää sähköpostia.

Facebook-sivusto:

keskiaikaiset.kivikirkot

Uusimmat kuvat

07_resmo_kuori_etela
06_resmo_kuori
05_resmo_sali_taakse
04_resmo_sali
03_resmo_kivi
02_resmo_torni
01_resmo_etela
resmo

Matkakertomus

Papereita matkalla

Aamiaispaikka Vadstenan luostarihotellissa

Tångeråsan ikkunamaalaukset

     Tällainen oli pieni tutustumisretkeni vanhoihin ruotsalaisiin kirkkoihin 16.-21.6.2018.     


    Ilma oli kaunis ja meri lähes peilityyni. Istuin ikkunan vierellä Viking Grace -laivalla aamupalalla katsellen korkealta kaunista maisemaa. Kaunis tämä reitti kohti Tukholmaa olikin, ainakin täältä ylhäältä katsoen. Upeita taloja ja näillä laiturit ja niissä veneet, jotka monissa tapauksissa olivat nostettuna laiturin viereen jonkinlaisilla nostolaitteilla, joita ihmettelin. En ollut sellaisia aikaisemmin nähnyt. Puolen tunnin kuluttua olisin Tukholmassa. "Tämä taitaa olla Värmdö", kuulin jonkun Tukholman saaristoa tuntevan sanovan viereisessä pöydässä. Laivan meno oli tasaista ja ihmettelin sen äänetöntä kulkua. Ainakaan sinne ylös ei kuulunut minkäänlaista koneen ääntä eikä mitään tärinääkään voinut aistia.

     Ruotsin-matkani oli viimeistään nyt hyvässä vauhdissa. Olin valmistellut matkaani jo muutaman kuukauden ajan ja monenlaista olin tehnyt. Laivamatkaliput oli hankittu ja kolme yöpymispaikkaa oli varattu. Olin ottanut selvää siitä, missä oli varhaisen keskiajan kirkkoja ja niitä oli erityisesti itäisellä Götanmaalla. Siksi matkan pääosa suuntautui sinne. Inspiraatiota matkalle oli antanut ainakin Ravattulan Ristimäen kirkkolöytö ja koska tämän kirkon voi olettaa saaneen vaikutusta varhaisista ruotsalaisista kirkoista, niin oli mielenkiintoista nähdä näitä nykyaikaan asti tavalla tai toisella säilyneitä rakennuksia. Ristimäen kirkossa sen kuoriosa oli pienempi ja kapeampi kuin runkohuone ja näissä Ruotsin vanhoissa kirkoissa, joiden kuvia oli nähnyt, näytti olevan samanlainen muoto.

     Olin tehnyt tarkkoja suunnitelmia. Ehkä tärkeimpänä kohteena ajattelin olevan Tångeråsan kirkon, joka oli auki tähän aikaan vuodesta - siis kesäkuun puolivälissä, vain torstai- ja sunnuntai-iltapäivisin. Kun otin selvää muiden kirkkojen aukioloajoista, niin sunnuntai osoittautui paremmaksi tulopäiväksi. Näin oli mahdollista päästä sisälle useaan muuhunkin kirkkoon. Niinpä ajoin Turussa laivaan lauantai-iltana ollakseni sunnuntaiaamuna Tukholmassa. Tein sitten matkasuunnitelman mahdollisimman valmiiksi ja piirsin suunnittelemani reitin kartalle ja laskin google-mapsin avulla paikkojen etäisyydet ja ajamiseen kuluvat ajat. Näin matka alkoi näyttää riittävän hyvin suunnitellulta. Kuitenkin puolet kirkoista jäisi sisältä näkemättä, kun ne olivat suljettuina. Se oli tietenkin harmillista.

     Mutta nyt sainkin yllättäen apua ruotsia äidinkielenä puhuvalta Katarinalta, joka lupasi kielitaitoisena auttaa ja lopulta hän olikin aivan ratkaisevassa osassa matkan onnistumisen suhteen. Katarina soitti Ruotsiin näiden kirkkojen vastuuhenkilöille kertoen matka-aikeestani ja pyysi heitä auttamaan minua ja järjesteli asioita myös sähköpostitse. Kirkkoja tultaisiin avaamaan minulle ja sain usean ruotsalaisen yhteyshenkilön nimen ja numeron, minne soittaa, jos ongelmia tulisi. Lisäksi Katarina etsi näistä kirkoista runsaasti erilaista tietoa. Minulla oli matkalle lähtiessäni printattuna iso nippu erilaista materiaalia, kuten jokaisesta kirkosta tärkeintä tietoa, matkareittini kartalla, etäisyydet paikasta toiseen ja ajamiseen kuluva aika, joka oli tärkeää tietää.

     Aivan ratkaisevaa oli toimiva navigaattori autossa. Ilman sitä ei matkasta olisi tullut mitään. Latasin ohjeiden mukaan valmiiksi iPhonelle off-line -kartan matkareitilleni ja merkitsin siihen kaikki kohteet valmiiksi, niin kirkot kuin yöpymispaikatkin. Näin pystyin kulkemaan nopeasti paikasta toiseen ilman mitään turhaa etsimiseen kuluvaa aikaa. Osa matkoista oli kaukana valtateistä ja nopein reitti kulki välillä aivan pieniäkin teitä pitkin synkkien metsien läpi tai jyrkkiä harjuja ylittäen. Kuljin tarkasti navigaattorin mukaan ja vaikka muutaman kerran ihmettelin perusteellisesti sitä, minne olin menossa, niin kyllä navigaattori tiesi.

     Ensimmäinen kohde oli siis Tångeråsan kirkko, jonne on Tukholmasta pitkälti yli 200 kilometrin matka. Paikka on Tukholmasta länteen ja muut kohteet ovat etelämpänä itäisellä Götanmaalla. Kun laiva saapuisi Tukholmaan aikaisin aamulla ja Tångeråsan kirkkoon pääsisi vasta iltapäivällä kahdelta, niin mieleen tuli ajatus mennä ensin Uppsalaan. Olihan sen kuuluista tuomiokirkko nähtävä ja ehtisin siellä käydä.

     Lähdin laivalta aikaisin aamulla ja koska oli sunnuntai, niin kaupungin kadut olivat niin varhain täysin tyhjät ja matkustus Ruotsin puolella alkoi nopeasti. Pian olin pohjoiseen vievällä valtatiellä ja eihän Uppsalaan ollut kuin 80 kilometriä. Tasan kahdeksalta olin valtavan tuomiokirkon luona. Oli kaunis aamu. Aurinko paistoi ja otin ulkona muutaman kuvan. Menin sisälle kirkkoon, joka on auki joka päivä aamukahdeksasta lähtien. Erik Pyhä oli saanut surmansa tanskalaisten toimesta kirkon ulkopuolella, mikä asia tuli heti mieleen. Toinen asia oli se, että ulko-oven edessä mieleeni tuli Helsingin Johanneksen kirkko, joka oli minusta hieman saman näköinen sisäänkäynnin kohdalla. Jäin sitten miettimään, että oliko näin. Sisällä oli muun muassa Erikin kullattu arkku sekä Pyhän Birgitan pyhäinjäännöslipas. Saarnatuoli oli valtavan kokoinen. Kirkossa oli paljon nähtävää ja keskustelin jonkin aikaa seurakunnan edustajan kanssa, jolle kerroin myös Ristimäestä ja annoin tälle Ristimäki-esitteenkin. Ruotsin-matkani alkoi upeasti. Olin aivan innoissani.

     Seuraavaan kohteeseen eli Tångeråsaan oli kolmen tunnin ajo Uppsalasta, mutta koska tulisin sinne turhan aikaisin, niin päätin poiketa matkalla Örebron kaupunkiin. Kävin ensin burgeriaterian syömässä kaupungin laitamilla ja sitten vähän aikaa ajelin tuossa kaupungissa, mutta se vaikutti tylsältä, joten lähdin rauhallisesti ajelemaan määränpäätäni kohden. Tunnin verran sain nauttia Tångeråsan kirkosta ulkoapäin, ennen kuin se avattiin. Kirkko on hieno. Sen luona saattoi aistia menneen keskiajan tunnelmaa. Ja kuten Ristimäelläkin, niin Tångeråsan kuori on pienempi ja kapeampi. Kirkko on hirsirakenteinen ja päällystetty paanuilla vai pitäisikö niitä sanoa lastuiksi, mutta ei voi kuin arvella, minkälainen se oli keskiaikana. Kirkkoa esittelevä henkilö oli herttainen iäkkäämpi nainen, joka oli kovin puhelias ja esitteli minulle kirkkoaan antaumuksella. Näyttäessään minulle kahta keskiaikaista 1300-luvun lasimaalausta, jotka ovat Ruotsissa lähes ainoita laatuaan,  hän kysyi, että tiedänkö, mitä niissä on kuvattuna. Kun sanoin, että Maria Magdaleena näkyy olevan voitelurasia kädessään ja toisessa Andreas risteineen, niin tämä sanoi, että ei kukaan ole ennen minua tätä tiennyt. Opas ei olisi minua millään tahtonut päästää pois lähtemään. Hän vei minut vielä ulos paanuja katsomaan, mutta silloin olikin alkanut rankkasade ja minun oli sopiva poistua jatkamaan matkaani.

     Kuuntelin usein autossa radiota ja yllätys oli se, että monta kertaa Ruotsin radio lähetti suomenkielistä ohjelmaa. Iltapäivisin erinomainen toimittajapari juonsi hauskaan tyyliinsä lähetystä ja ohjelmat ja niiden aiheet olivat usein mielenkiintoisia. Puheen välissä oli suomalaista musiikkia, varsinkin vanhoja Suomen euroviisuja. Myös J.Karjalaista ja Vicky Rostia sai radiosta kuulla. Ruotsinkielistä ohjelmaa tietenkin enemmän autolla ajellessani kuuntelin, mutta ruotsinkielistä mm-jalkapallokisojen otteluselostusta en pystynyt seuraamaan. Siitä en saanut mitään selvää. Itse puhelin ajaessani usein jotain ruotsiksi.

     Tångeråsasta oli lähes kahden tunnin ajo oli seuraavaan kohteeseen, joka oli Vretan luostari. Tai sen kirkko. Itse luostarista oli lähinnä matalia muureja jäljellä. Kauniille paikalle oli luostari aikoinaan rakennettu. Vretan luostari on mahdollisesti ollut Ruotsin vanhin luostari ja luultavasti benediktiläinen nunnaluostari. Kirkko oli kalkkikivestä ja kaukana luostarista ei kivilouhos kuulemma ollutkaan. Kirkon sivulla on erilaisia pieniä kammioita holveineen, joita ei tavallisissa kirkoissa ollut. Parvella olevassa kirkkomuseossa oli paljon pyhimysveistoksia, mutta myös yksi yllättävä esine. Tämä on pienen puisen kirkkorakennuksen pienoismalli ja se on aivan samanlainen kuin se, mikä on Ristimäen kirkosta tehty. Kuoriosa kapeampi ja ovi samassa paikassa. Menin tiedustelemaan asiaa kirkon oppaalta, joka oli mukavan tuntuinen vanhempi mies. Tämä tiesi kertoa, että ennen kalkkikivestä tehtyä luostaria paikalla oli ollut puinen kirkko ja tuo pienoismalli esitti sitä rakennusta. Kerroin miehelle silloin Ristimäestä ja näytin hänelle vielä esitettäkin ja mies oli kovin kiinnostunut. Hän kertoi lopuksi, että hän oli yksi vapaaehtoisista, jotka pitävät kirkkoa kävijöille auki. Ilman heitä kirkko olisi pysyvästi kiinni.

     Ensimmäisen Ruotsin-päivän kirkkokohteet oli käyty. Vretasta Vadstenan kaupunkiin oli tunnin ajo. Täälläpäin maisema oli minusta tavattoman kaunista. Maaseutua laajoine peltoineen ja niiden keskellä pieniä kumpuja. Paljon erilaisia maataloja ja joka puolella myös valkoisia tuulivoimaloita. Yöpymispaikkani oli Vadstenan luostarihotelli. Se sijaitsi entisessä birgittalaisluostarissa. Tunnelma oli sen mukainen. Vierellä oli luostarin kirkko, joka näkyi huoneeni ikkunasta ja hotellin päärakennuksen edustalla oli luostarin rakennusten raunioita. Kun kuljin ovelta kohti toisessa kerroksessa olevaa huonettani, kuului jostain aina jotain keskiaikaista kirkkolaulua. Kaikenlaisia veistoksia oli ympärillä, mutta ihmisiin ei siinä juurikaan törmännyt. Kylpyhuoneessani oli muuten myös poreallas. En sitä kokeillut, mietin vain sitä, että oliko keskiaikana nunnilla huoneissaan porealtaat…

     Hotellin ravintolasta sai tilattua ruokaa iltakahdeksaan saakka ja menin sinne juuri viime hetkellä. Kuitenkin pihalla oli suuri bussi, josta lähti jonossa viitisenkymmentä nuorta kohti ravintolaa laulaen samalla erittäin kauniisti jotain ilmeisesti hengellistä laulua. Jähmetyin ovisuuhun kuuntelemaan ja katsomaan ohitseni käveleviä laulavia nuoria. Ihastuttava hetki. Nämä nuoret menivät laulaen ravintolaan sisään ja siellä istuivat laulun loputtua pöytiin ja ajattelin, että kun noille kaikille nyt ruokaa annetaan, niin minun on turha tänne jäädä. Ajoin sitten ympäri Vadstenaa ja löysin pizzerian, jossa söin valtavan ja aika mauttoman pizza Tunan. Vadstena on hieno kaupunki, varsinkin sen vanha osa rannan lähellä. Luostari ja sen luo syntynyt kaupunki linnoineen sijaitsee valtavan Vätternin rannalla.

     Aamupalalla olin aikaisin ennen muita. Sen nautin yksinäni salissa, jossa keskiajalla nunnat työskentelivät. Luostarikirkko avattiin kahdeksalta. Odotin jonkin aikaa, kunnes siellä ollut pieni aamumessu oli ohi ja sitten tutustuin tähän jättimäiseen kirkkoon. Rakennus tehtiin Pyhän Birgitan suunnitelmien mukaan ja onhan se hieno ja iso. Kirkko on täynnä veistoksia ja monenlaista muuta kaunista. Tuntuu ihmeelliseltä, että tällaisia kirkkorakennuksia on saatu aikaan. Kuka tällaisen jättimäisen kirkkorakennuksen oikein maksoi? Kirkossa oleva Pyhän Birgitan pyhäinjäännös houkuttelee vuosittain tuhatmäärin pyhiinvaeltajia paikalle. Luku taisi olla kymmeniä tuhansia. Siinä minäkin sitten kirkon nurkassa olin Birgitan reliikin luona ja pohdiskelin sen merkitystä.

     Sitten ajoin pienen matkan kaunista maaseutua Örbergaan. Oli kaunista, mutta tuuli puhalsi todella kovaa. Kirkon portin luona oli Ruotsin kirkon kyltti, että kirkko on auki. Menin kirkolle, eikä ovi ollutkaan auki. Enkä saanut sitä työntämällä tai vetämällä auki. Vähän ihmettelin siinä, miksi en päässytkään sisään. Otin muutaman ulkokuvan kirkosta ja lähdin pettyneenä seuraavalle kohteelle.

     Oli lyhyt matka Herrestadin kirkolle. Tämä kirkko on yksi Ruotsin ehdottomasti vanhimpia. Lustoajoitusten mukaan kirkon kattotuolien hirret on kaadettu vuonna 1112, joka on varmaan suunnilleen kirkon rakennusvuosi. Ja uskotaan, että paikalla on ollut vieläkin vanhempi sauvakirkko. Tähän viittaa ainakin katonharjan tamminen hirsi, joka on kaadettu jo noin vuonna 1050. Se ei oikein sovi siihen, missä se nyt on ja oletetaan, että se on otettu vanhemmasta kirkosta. Lisäksi kirkon luota on löydetty "Eskilstuna-arkkuja", eli vanhoja hautamonumentteja. Aika hieno ovi oli kirkossa, mutta vielä hienommankin oven tulin näkemään.

     Herrestadin alueella on Tåkern-niminen järvi. Se on matala, keskisyvyydeltään vain puoli metriä ja se on pohjoisen Euroopan paras lintujärvi. Halusin sanoa lintuharrastajatovereilleni, että olen Tåkernilla käynyt. Sinne ajoinkin muutaman kilometrin matkan hiekkatietä, joka johti lintutornille. Kuitenkin tie loppui ja siitä lähti kilometrin mittainen polku tornille. Polku näkyi olevan kovasti heinän peitossa, eikä minulla ollut enää tässä vaiheessa haluja nähdä tätä kuuluisaa järveä. Ei ollut aikaakaan. Minulla oli tiukka aikataulu. Lähdin ajamaan seuraavalle kirkolle.

     Ajaminen Vadstenan seudulla ja siitä etelän suuntaan Vätternin järven vierellä oli kaikkein nautittavinta. Maalaismaisema täällä oli kaunista ja se oli hyvin erilainen kuin kotimaassa ja sääkin suosi. Aurinko enimmäkseen paistoi. Kova tuuli kyllä puhalsi ulkona jatkuvasti, mutta eihän se ajamista haitannut.

     Rogslösan kirkolle oli lyhyt matka. Nämä kolme kirkkoa, Örberga, Herrestad sekä Rogslösa ovat lähellä toisiaan seudulla, jossa on laajat peltoaukeat ja kirkkojen tornit näkyvät kauas. Rogslösa on massiivinen, kalkkikivestä rakennettu kirkko. Asehuoneessa on "Rogslösa-ovi", aivan satumaisen hieno taideteos. Ei tiedetä, kuka oven on tehnyt, mutta oveen käytetty puu on kaadettu vuonna 1275. Ja sitten joku seppä on takonut siihen aivan uskomattoman hienot rautakuviot. Tämänkin kirkon luota on löydetty varhaiskristillisiä hautamonumentteja. Tunnen olleeni Pohjolan kristinuskon syntysijoilla.

     Kun olin käynyt Herrestadissa, niin en ensin ollut saanut sen ovea heti auki. Avaamiseen tarvittiin hieman enemmän voimaa, kuin mitä oli arvellut. Nyt ajattelin, että ehkä en käyttänyt tarpeeksi voimaa yrittäessäni avata Örbergan ovea. Lähdin ajamaan takaisin päin Örbergaan. Kun tulin paikalle, niin huomasin kahden vanhemman naisen menneen juuri sisään kirkkoon. Se oli siis auki. Tutkin itsekin sitten ovea ja sen lukkoa ja totesin, että kun siinä oli iso rautalenkki, jota yritin vetää tai työntää ovea, niin en osannut toimia oikein. Tuota rautarengasta pitikin kääntää ja siksi ovi ei ollut auennut. No, en osaa kaikkea. Tämän kirkon torni ja kirkkosali ovat 1100-luvun alusta. Todella vanha rakennus tämäkin. Rakennettu ennen ensimmäistä ristiretkeä maahamme.

     Tämä jälkeen palasin Vadstenaan, jossa oleva Birgittalaisluostarin museo avattiin puolelta päivin. Halusin sinne ja siksi ajelin edestakaisin. Museossa sai hyvän kuvan luostarin elämästä ja sen esineistöstä, mutta yksi asia oli hieman outo. Kun tulin sinne yläkertaan, niin siinä seisoi Pyhän Birgitan tytär. Ja aivan oikean elävän ihmisen näköisenä. Hieman jopa pelotti. Katselin häntä kaukaa ja läheltä ja menin ihan viereenkin. Tämä nunna oli aivan elävän näköinen. Tai siis kuolleen ihmisen näköinen. Pienimpiä yksityiskohtia myöten. Tuntui siltä, että olin seisovan vainajan vierellä ja se oli jotenkin hämmentävää. Katsoin tarkasti nunnan kädet ja kynnet ja tunsin olevani ihmisen vierellä. Olen ollut Lontoon vahakabinetissa, mutta sen henkilöt näyttävän nukeilta. Tämä nunna näytti ihmiseltä.

     Sitten oli taas vähän pitempi ajomatka seuraavalle kohteelle. Edessä oli kaksi kirkkoa lähellä toisiaan. Kaksi punaiseksi maalattua puukirkkoa. Tulin ensin Hauridan kirkolle. Katarina oli sopinut kirkoista vastaavan Ingegerdin kanssa, että ne ovat auki, kun tulen paikalle. Kuitenkin Hauridan kirkon ovi oli lukossa. Lähdin hieman harmistuneena ajamaan viidentoista minuutin ajomatkan päässä olevalle Viredan kirkolle ja soitin ajaessani Ingegerdille. Tämä ihmetteli sitä, että Hauridan kirkko oli kiinni, kun hän oli edellisenä päivänä nimenomaan sopinut kirkon vahtimestarin kanssa siitä, että kirkko olisi auki, kun minä sinne saavun.

     Viredan kirkko oli auki ja menin heti sisään sitä ihailemaan. Kirkko on keskiajalta ja osa sen seinien paanuista tai lastuista on ajoitettu vuoteen 1344. Kasteallas on 1200-luvulta. Ollessani ulkona tuli Ingegerd paikalle ja oli kovin pahoillaan siitä, että Hauridan kirkko oli kiinni. Yritin lohduttaa Ingegerdiä sanomalla, että sinne on vain vartin ajomatka ja että minulla ei ole kiire mihinkään. Lähdin takaisin Hauridaan, joka on oikein kaunis sisältäkin. Katossa on vanhoja maalauksia ja kirkossa on muutamia pyhimysveistoksia. Sieltä ajoin takaisin Viredan ohi ja jatkoin matkaani idän suuntaan kohti Tidersrumin kirkkoa.

     Päivän kohteet olivat käyty, mutta matkallani kohti yöpymispaikkaa kävin vielä Tidersrumin kirkon luona, joka oli matkan varrella. Otin sieltä varmuuden vuoksi muutaman ulkokuvan, kun ilma oli kirkas ja aamulla olisi saattanut olla kovin huonokin ilma, kun sinne oli tulossa. Säätiedotukset olivat luvanneet sadetta. Tulin sieltä viidentoista minuutin ajon jälkeen majapaikkaani "Kisa Wärdshus & Hotel". Rakennuksessa oli yksi ovi ja se oli kiinni. Ei ovikelloa. Kiertelin ihmettelemässä, mitä pitäisi tehdä. Lopulta löysin numeron, mihin soittaa. Viimein soittooni vastattiin ja sain ohjeet. Vinosti pihan poikki kahden talon välistä näkyi punainen rakennus, jossa oli huoneeni. Tämän talon oven vieressä oli pieni laatikko ja siihen piti syöttää numerokoodi, jonka puhelimessa sain. Laatikko aukesi ja siellä oli avaimeni. Pääsin sisälle rakennukseen ja yläkerran huoneeseeni. Tämä majoituspaikka oli kovin vaatimaton, mutta en minä mitään luksusta haluakaan. Nälkä oli tässä vaiheessa kova ja lähdin etsimään kaupan, josta ostin sämpylöitä, juustoviipaleita ja nakkeja. Tein niistä hodareita, joita söin huoneessa jalkapallokisoja katsellen. Internetiä en saanut toimimaan täällä.

     Lähdin aamulla liikkeelle ja koska aikaa oli, kävin ensin katsomassa, miltä näyttää Kisan kirkko, jonka olin huomannut seisovan kaupungin keskellä korkealla mäellä. Kinda taisi olla tämän seurakunnan nimi. Hieno paikka tuo olikin ja suuri kirkkokin näytti ulkoapäin katsellen oikein upealta. Kirkon vanhimpien osien arvellaan olevan 1200-luvulta. Yhdeksältä oli päässyt rakennukseen sisälle, mutta silloin minun oli oltava Tidersrumissa, kuten oli sovittu.

     Oli kova tuuli, kun tulin Tidersrumin portista sisään. Nuori nainen - ilmeisesti kesätyöntekijä -  saapui heti minua tervehtimään ja kertoi kirkon olevan nyt auki ja lähti kanssani sisään. Hän sytytti valoja ja tarjoutui auttamaan minua, jos jotain tarvitsin, jätti minut sisälle ja lähti itse ulos haravoimaan. Tämä kirkko oli hieman erikoinen. Se oli pystytetty noin vuonna 1260 massiivisista hirsistä, joita ei oltu salvottu lainkaan. Sisällä oli paljon koristemaalauksia. Itäpuolella oli krusifiksi ja länsiseinällä Pyhä Olavi, mutta esitteessä olevia Neitsyt Mariaa ja Pyhää Katarina Aleksandrialaista en missään nähnyt. Lähtiessäni jäin vielä pihalla juttelemaan tämän työntekijän kanssa. Hän tiesi kertoa, että nuo kaksi näkemättä jäänyttä veistosta ja jotain muutakin arvokasta oli muutama vuosi aikaisemmin kirkosta varastettu. Silloin ei kirkossa vielä ollut hälytysjärjestelmää. Muistin, että Ahvenanmaallakin oli yhdestä kirkosta veistoksia viety ja nämä olivat italialaisten "keräilijöiden" ammattivarkailta tilaamia tekoja. Ehkä tämä oli samanlainen tapaus. Varkaille ei ollut kelvannut pyhimyksistä "pohjoismaalainen" Pyhä Olavi - ainoastaan "etelämaalaiset" Neitsyt Maria ja Katarina Aleksandrialainen. En voi ymmärtää kirkon kalleuksien varastamista. Kuitenkin joku on jossain tyytyväinen varastettujen aarteidensa keskellä.

     Tidersrumista lähdin ajamaan etelän suuntaan ja välillä tie kulki aika oudoissa paikoissa. Jos en olisi luottanut navigaattoriin, niin olisin kääntynyt moneen kertaan takaisin. Kuitenkin reitti oli oikea ja nopein mahdollinen ja perille pääsin, vaikka monta kertaa ihmettelin ääneen, että missä ihmeessä oikein olen. Täällä maisema muistutti kovasti suomalaista, eikä ollut enää samalla tavalla innostavaa kuten Vadstenan seudulla. Tie kulki metsien läpi ja välillä vierellä oli järviä. Autoja ei juuri lainkaan näkynyt missään. Tunsin olevan keskellä ei-mitään. Oli kummallista ajaa synkässä metsässä näkemättä mitään ihmisasutukseen viittaavaa,  mutta navigaattori näytti, että kirkko on alle kilometrin päässä.

     Pelarnen kirkko on hieno. No, olivathan kaikki muutkin. Ulkona tuli taas Ristimäki mieleen. Kirkon sisällä oli monenlaista nähtävää. Ehkä erikoisin on krusifiksi, joka on ajalta 1250-1300. Siinä Kristus on kuningas, jolla on kruunu päässä. Ei siis mikään kärsivä Kristus. Toinen erikoisuus on se, mitä on löydetty alttaritaulun takaa. Siellä on nimittäin kolme piilotettua ikkunaa sekä pieni maalaus. Alttaritaulu onkin siksi nykyään varustettu saranoin, jolloin taulun voi kääntää auki ja nähdä, mitä sen takana on. Lähtiessäni kirkolta sen vahtimestari, joka tiesi minun tulevan kirkolle ja oli oven avannut, tuli juttelemaan. Mies puhui minulle englantia. Se olikin ainoa kerta tällä matkalla, jolloin puhuin tätä kieltä. Pärjäsin kyllä ruotsin kielellä riittävän hyvin. Ongelmia ei tullut.

     Taas oli tunnin ajomatka seuraavalle kohteelle, Stenbergaan. Kirkko on pysyvästi kiinni, mutta oli sovittu etukäteen, että kun olen sinne tulossa, niin soitan Amandalle, joka asuu kirkon lähellä ja tulee avaamaan minulle oven. Soitin, mutta ei Amanda vastannut. Yritin uudelleen ja jätin ääniviestin. Vähän myöhemmin Amanda soitti ja sanoi, että hän tulee avaamaan oven. Tulin kirkon luo ja Amanda saapui kädessään valtavan kokoinen avain. Menimme Stenbergan kirkkoon sisälle. Krusifiksi on 1300-luvulta ja kirkon vanhimmat rakenneosat ovat kattotuolit, jotka on ajoitettu vuodelle 1332. Pääsin kiipeämään torniin, jossa oli varastoituna vanhoja hirsiä. Yhteen paikkaan oli kerätty kaikenlaisia vanhoja tavaroita. Ihmettelimme Amandan kanssa, mitä nuo esineet oikein olivat. Ylempänä kaiken pölyn keskellä oli iso kello, joka oli edelleen käytössä. Kävin kirkosta lähdettyäni viereisessä kyläkaupassa hakemassa jäätelöä, kahvia ja viineriä matkaevääksi.

     Granhult oli matkani viimeinen kohde. Sinne oli taas tunnin matka suoraan etelään. Tämä kirkko on kesäisin auki päivittäin, eikä siellä ole henkilökuntaa. Ulkoseinät olivat paanujen peitossa ja tässäkin kirkossa kuoriosa oli runkohuonetta kapeampi. Sisällä hirsiseinät ovat näkyvillä ja niissä on vanhoja maalauksia. Kuorin eteläseinällä on nähtävillä entinen pieni aukko, josta ihmiset, jotka eivät päässeet sisälle, saattoivat katsella sisään kirkkoon. Ilmeisesti tämä oli sairaita seurakuntalaisia varten, joita ei päästetty sisään. Naisille oli matala, vain 160 cm korkea ovi kirkon pohjoispuolella, mutta miehet tulivat korkeammasta ovesta asehuoneen kautta. Lähes 200 vuotta sitten seurakunta yhdistettiin toiseen, mutta seurakunnan väki ei suostunut purkamaan vanhaa kirkkoaan ja siksi se on vieläkin pystyssä.

     Kaikissa kirkossa oli saatavana esitteitä, joita sai 10-20 kruunulla. Ostin sellaisen jokaisesta. Kirkoissa vieraili paljon väkeä, mutta huomasin yhden erikoisen asian. Vieraskirjoihin, joita joka kirkossa oli, ei juuri kukaan näyttänyt nimeään kirjoittavan. Minä kyllä kirjoitin nimeni jokaiseen vieraskirjaan. Se oli minusta aivan luonnollista.

     Nyt oli tarkoitus lähteä ajamaan Kalmarin kaupunginhotelliin, mutta kun aikaa riittävästi oli ja arvelin vielä jaksavani, niin toteutin pienen haaveeni mennä Öölantiin. Siellähän on paljon vanhoja kirkkoja ja muutakin nähtävää. Hieman ennen kello neljää olin jo ajanut monta kilometriä pitkän sillan yli ja saapunut Resmon kirkolle, joka on yksi Öölaniin vanhimmista. Se oli vielä auki. Kirkko oli melko iso kuten lähes kaikki Öölannin kirkot olivat. Heti Öölantiin saavuttuani näin paljon vanhoja tuulimyllyjä. Niitä olikin saari täynnä. Uusia tuulivoimaloita oli tietenkin myös runsaasti. Öölanti on täynnä maatiloja lehmineen ja lanta tuoksuikin joka paikassa.

     Päätin ajaa ympäri Öölantia ja pistäytyä lyhyesti kirkkoja ulkoa katsomassa ja mennä niihin sisälle, jos ne sattuisivat vielä olemaan auki. Kaksi muuta kirkkoa matkan varrella olikin avoinna kuuteen saakka ja niihin ehdin tutustua. Nämä kaksi olivat Runsten sekä Gärdslösa, jossa oli kasvokuvia sisällä olevissa tolpissa. Mieleeni tuli Hattulan kirkon ulkoseinien kasvokuvat. Gärdslösä oli ainoa kirkko, jossa näin kirkkolaivan. Muita Öölannin kirkkoja, joiden kohdalla pysähdyin, oli Vickleby, Mårtbylånga, Stenåsa, Långelöt, Brädsättra, Egby, Löt sekä Föra.

     Yövyin Kalmarissa hienossa hotellissa ja aamuseitsemältä lähdin ajamaan kohti Tukholmaa. Kalmar vaikutti mielenkiintoiselta paikalta ja siellä olisi voinut yhden päivän viettää, jos vain olisi ollut siihen aikaa. Vähän yli viiden tunnin ajomatka Tukholmaan oli aika tylsä. Ainoa erikoinen asia matkalla oli Götakanavan kohdalla, jossa silta nousi edessäni pystyyn, kun pari purjevenettä lipui kanavaa pitkin. Muutaman kilometrin autojonot seisoivat molemmilla puolilla kanavaa. Matkani hidastui siinä kymmenen minuuttia, mutta mitään kiirettä ei minulla ollut.

     Tukholman keskustan läpi ajamiseen meni tunnin verran. Olin menossa Merimuseoon, josta olin tilannut erään vanhan käsikirjoituksen tutkittavaksi. Se olikin minua varten laitettu valmiiksi esille arkiston pöydälle. Sitten totesin olevani nälissäni ja ajoin Ikeaan syömään lihapullia. Sieltä sitten rantaan odottamaan Viking Amorellan lähtöä. Olin ajanut Ruotsissa yli 1800 kilometriä. Satoi ja oli kova tuuli. Sää oli melkoisen ankea. Ajattelin siinä lähtöä odotellessa kirjoittaa tästä mukavasta ja täydellisesti onnistuneesta matkastani pienen matkakertomuksen.

Rogslösan ovi

Kasvot Öölannissa

Tidersrumista varastettu Maria ja Lapsi