Kirkkoja rakennettiin sinne, missä oli asuinkeskittymiä, joille alueille voitiin perustaa seurakuntia.

Kartta siitä, missä oli keskiajan lopulla asutusta. Esihistorialliset asuinalueet on tummennettu. Kartasta näkee hyvin, miten esihistoriallinen asutus oli muinoin sijoittunut. Varsinais-Suomi, Satakunta, Häme ja Karjala olivat asuttuja.

Katkoviiva kuvaa asutun ja asumattoman alueen rajaa keskiajan lopulla. Pohjanlahdella rannikkoseutu oli asuttu sekä jokien varret jonkin matkaa sisämaahan. Sen sijaan Hämeen ja eteläisen Savon pohjoispuoli oli autiona, ainakin vakituisen väestön osalta.

Nuolet osoittavat eränautinta- ja asutussuuntia. Karjalasta kuljettiin Savon erämaihin ja Kainuuseen asti. Hämeestä kuljettiin pohjoisen lisäksi myös etelärannikolle.

Pisteet kartalla ovat keskiaikaisia kyläkirkkoja.

Kuvasta näkee hyvin, mihin kivikirkkoja rakennettiin - eli siis missä oli keskiaikaista asutusta.

Ahvenanmaalla ja Turun ympäristössä kirkkoja oli tiuhassa. Suomenlahden rannikolla tasaisen väljästi ja Pohjanmaalla vain siellä täällä. Satakunnassa Kokemäenjoen varrella oli asutusta, samoin kuin Hämeessä. Sen sijaan Savossa oli vain yksi, joka sekin jäi vain sakaristoksi. Nykyisen itärajan takana oli kolme Viipurin kirkkoa. Ahvenanmaan länsireunalta merelle oli Signilskärin saarella pieni saaristokappeli, jota ei ole tähän karttaan merkitty.