ilari2102@luukku.com

Yllä olevaan osoitteeseen voit lähettää sähköpostia.

Facebook-sivusto:

keskiaikaiset.kivikirkot

Uusimmat kuvat

espoo ella
marttila_tuntemattomat
marttila sebastianus
marttila johannes
marttila torni
marttila saarnatuoli
marttila piispa
marttila pietari

Katolisessa kirkossa pyhimyksillä oli tärkeä asema. Ensimmäiset pyhimykset olivat kristittyjä marttyyreita, jotka pääsivät uskonsa tähden hengestään roomalaisten vainoissa. 300-luvulta alkaen pyhimyksiksi julistettiin tunnettuja kirkonmiehiä, piispoja, munkkeja sekä nunnia. Pyhimyksistä tuli kirkkojen, luostareiden ja monien muidenkin asioiden suojelijoita. Suomalaisissa keskiajan kirkoissa oli pääalttarin lisäksi sivualttareita ja nekin olivat nimetty jonkun pyhimyksen mukaan. Katolinen kirkko saattoi julistaa pyhimykseksi henkilön, jonka kuolemasta oli kulunut vähintään viisi vuotta. Tätä edelsi autuaaksi julistaminen. Pyhimyksiä pidettiin välittäjinä Jumalan ja ihmisten välillä.

Tähän tekstiin sisällytän muutamia kuvia, joita otin Vatikaanissa ja Roomassa ja lisäksi Tampereella pyhiinvaellus-näyttelyssä sekä Kansallismuseossa, johon on paljon vanhoja kirkkoaarteitamme viety. Lisäksi kuva-albumissa on nähtävillä paljon kuvamateriaalia pyhimyksistä varsinkin Lohjan kirkosta, joka onkin yksi hienoimmin maalattuja kirkkojamme. Muistakin kirkoista on kuva-albumissa runsaasti pyhimyksiä esittäviä maalauksia ja veistoksia.

Vatikaanin Pietarinkirkon pilareita, joissa on pyhäinjäännöksiä

Aikoinaan kirkon arvostusta mitattiin sen sisältämien pyhäinjäännösten määrällä. Vatikaanin Pietarinkirkossa olevissa pylväissä (kuva) säilytetään Pyhän Longinuksen keihästä, Pyhän Veronican liinaa sekä Pyhän ristin kappaletta. Turun tuomiokirkossa oli keskiajalla nelisenkymmentä sivualttaria ja kaikissa oli joku pyhäinjäännös. Edelleen kirkossa on Pyhien Erikin, Benedictan, Margaretan ja Pancratiuksen luita.

Suomen keskiajan kirkoista ja sen taideteoksista voi löytää 65 eri pyhimystä ja pyhää naista ja miestä. Yleisimpiä ovat Neitsyt Maria, Pyhä Anna sekä Pyhä Olavi, joka oli jo vuonna 1249 perustetun Turun dominikaanikonventin suojelupyhimys sekä mm. Olavinlinnan suojelija. Kirkoista 12 on omistettu Pyhälle Olaville ja keskiajan kirkoista on pyhimysten lisäksi Hattulan, Taivassalon, Finströmin ja Rauman fransiskaaniluostarin kirkot omistettu Pyhälle Ristille. Uskonpuhdistuksen jälkeen pyhimyskultin merkitys väheni.

Seuraavassa on tarinaa pyhimyksistä, joiden mukaan suomalaisia keskiajan kivikirkkoja on pyhitetty sekä niistä, joita esittäviä taideteoksia kirkoista löytyy:

Pyhä Anna

Neitsyt Marian äiti. Vanhan kristillisen perimätiedon mukaan Anna ja miehensä Joakim yrittivät vuosia saada lasta, kunnes enkeli tuli kertomaan, että he saavat tyttären, jolla on Jumalan erikoistehtävä. Keskiajan kirkkotaiteessa "Pyhä Anna kolmantena / Anna itse kolmantena" oli suosittu aihe. Se on kolmen sukupolven kuva, jossa on Anna, Maria ja Jeesus-lapsi. Raamattu ei Annan elämästä mitään kerro, mutta hänelle on nimetty kirkkoja sekä alttareita. "Anna kolmantena" veistoksia on ainakin Hattulassa ja Pyhtäällä. Annalle omistettuja kirkkoja oli keskiajalla Salossa, Kumlingessa ja luultavasti Vöyrillä. Hattulassa ja Naantalin luostarissa Anna oli toinen nimikkopyhimys. Mahdollisesti toiminnassa ollut Turun dominikaanisisarten luostari olisi myös ollut omistettu pyhälle Annalle.

Michelangelon "Pietà" Pietarinkirkossa

Autuas Neitsyt Maria

Raamatun mukaan Jeesuksen äiti. Evankeliumien muukaan Mariaa ei hedelmöittänyt mies vaan Pyhä Henki. Maria oli läsnä poikansa viimeisissä vaiheissa ja toimi alkukirkossa, mutta juuri muuta ei Raamattu Mariasta kerrokaan. Perimätiedon mukaan Maria asui lopun elämäänsä Johanneksen luona Efesossa. Neitsyt Marialle on omistettu Suomen keskiaikaisista kirkoista noin viisitoista ja lisäksi lukuisia kirkkoja eri puolilla maailmaa. Useista paikoista, joissa Neitsyt Maria on ilmestynyt tai joissa on tapahtunut joitain ihmeitä, on tullut pyhiinvaelluskohteita, joissa käy edelleenkin valtavasti väkeä.

"Pietà" on kuvatyyppi, jossa surevalla Marialla on kuollut poikansa sylissään. Näitä on veistoksina useita Suomen kirkoissakin, ainakin Turun tuomiokirkkomuseossa, Finströmissä, Rymättylässä, Uudessakaupungissa, Pohjassa, Kirkkonummella ja Hollolassa - vanhimmat jopa 1300-luvulta, mutta maailmalla tunnetuin on 25-vuotiaan Michelangelon vuonna 1499 veistämä Pietà, joka on esillä Vatikaanin Pietarinkirkossa. (kuva)  Seinämaalauksena Pietà löytyy ainakin Kumlingesta.

Pyhä Maria Magdalena

Uuden Testamentin henkilöhahmo, joka kuvataan Jeesuksen seuraajana. Magdalan Maria oli näkemässä, kun Jeesus kuoli ja haudattiin. Kaikki evankeliumit ovat yhtä mieltä siitä, että Maria oli myös ylösnousemuksen ensimmäinen todistaja tai ainakin yksi ensimmäisistä. Lisäksi hänestä mainitaan vain, että hän oli saapunut Jeesuksen ja apostolien kanssa Galileasta Jerusalemiin ja että Jeesus oli karkottanut hänestä seitsemän riivaajaa. Legendan mukaan Maria Magdalena olisi matkustanut pääsiäisen tapahtumien jälkeen Italiaan, saarnannut ja kuollut siellä.

Magdalan Marialla on kädessään kannellinen voidepurkki, kuten voi todeta veistoksessa Laihian kirkon museossa. Maalauksia on myös, ainakin Kumlingessa.

Maria Magdalenalle omistettuja kirkkoja oli Ruskossa ja Lempäälässä sekä Föglö. Viipurin fransiskaaniluostarin nimikkopyhimys hän oli myös.

Johannes Kastaja - veistos on peräisin Korsnäsin kirkosta.

Pyhä Johannes Kastaja

Kristityt pitävät häntä Vanhan testamentin viimeisessä kirjassa ennustettuna Jumalan lähettämänä ja samalla Jeesuksen edelläkävijänä. Uuden testamentin mukaan Johannes kastoi Jeesuksen. Herodes Antipas vangitsi Johanneksen, koska tämä oli moittinut Herodesta siitä, että hän oli ottanut velipuolensa Filippoksen vaimon, Herodiaan, itselleen. Myöhemmin Herodes mestautti Johanneksen Herodiaan pyynnöstä.

Johannes Kastaja on ollut yksi suosituimmista pyhimyksistä. Elämä autiomaassa on innoittanut monia varhaisia munkkeja ja hän on ollut usein munkkiyhteisöjen suojelija. Johanneksen nimi erilaisine muunnoksineen lienee katolisen maailman eniten käytetty nimi.

Johannes kastajan tunnuksina kirja ja karitsa.

Johannes Kastajalle omistettiin keskiajalla seuraavat kirkot: Masku, Hauho ja Sund.

 Pyhä Johannes

Aluksi tämä kalastaja, Jaakobin veli, oli Johannes Kastajan mutta myöhemmin Jeesuksen opetuslapsi. Johannes seisoi ristin juurella Golgatalla, jossa Jeesus uskoi äitinsä Johanneksen huostaan. Johannes meni Vähä-Aasian Efesokseen, jossa kirjoitti evankeliuminsa ja huolehti Jeesuksen äidistä. Patmoksen saarelle karkotettuna hän kirjoitti Raamatun viimeisen kirjan, Johanneksen ilmestyksen. Johannes eli pitkään ja kuoli noin 94-vuotiaana, luultavasti Efesoksessa.

Johannes kuvataan usein evankelistojen joukossa kotkana, sillä Johanneksen evankeliumi alkaa siten, että Jumalan sana tuli alas taivaasta ja kuningaslintu kotka oli sen vertauskuva. Apostoleilla ja evankelistoilla on myös usein kirja mukanaan. Johanneksella myös myrkkymalja ja käärme, jonka kautta myrkky poistui maljasta.

Neljä evankelistaa esiintyvät useissa kirkoissa maalauksina. Ne erottaa tunnuksistaan:

Matteus: enkelin siivet.  Markus: leijona.  Luukas: härkä.  Johannes: kotka.


Ylhäältä alas: Jumala - paavi - Pietari. (Pietarinkirkko, Vatikaani)

Pyhä Pietari

Alun perin nimeltään Simon, oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista. Pietari oli ammatiltaan kalastaja. Apostolien tekojen mukaan Pietari johti Jerusalemin seurakuntaa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kristillinen perimätieto olettaa hänen kuolleen marttyyrinä Roomassa vuosien 63-64 aikoihin keisari Neron vainoissa. Pietari on haudattuna Vatikaanin Pietarinkirkkoon kupolin alapuolella olevan paavin korokkeen alapuolelle. Kirkon lattian alta on löydetty tarujen punainen muuri, jonka taakse Pietarin sanotaan olevan haudattu. (kuva)  Ylhäällä on Jumala, keskellä paavi ja alapuolella Pietari.

Pietari kuvataan taiteessa usein avain kädessään, sillä Jeesus antoi hänelle taivasten valtakunnan avaimet. Toisinaan myös kirja mukanaan.

Pietari löytyy maalauksena ainakin Kalannissa, Siuntiossa ja Finströmissä.


Pyhä Paavali

Paavali Tarsolainen oli Uuden Testamentin mukaan varhaiskristillinen teologi ja lähetyssaarnaaja. Häntä pidetään apostolina, vaikka hän ei alkujaan kuulunutkaan Jeesuksen 12 apostolin joukkoon. Toimiessaan aktiivisesti juutalaisessa fariseusten lahkossa hän käytti ympäri­leikkauksessa saamaansa juutalaista nimeä Saul, mutta käännyttyään roomalaista nimeään Paulus, suomenkielisessä Raamatussa Paavali. Hän julisti evankeliumia ja perusti seurakuntia kolmen vuosikymmenen ajan Rooman valtakunnan itäosiin. Paavali teki lähetysmatkoja ainakin Kreikkaan ja Vähä-Aasiaan. Paavalin kirjeet näyttivät suunnan kristinuskolle ja sen tulkinnalle. Vuonna 61 Paavali saapui Roomaan, jossa hän joutui vankeuteen keisari Neron vainoissa ja lopulta mestattiin. Paavalin reliikkejä säilytetään Pyhän Paavalin basilikassa Roomassa.

Paavalilla on taiteessa miekka.

Tampereelle Pyhiinvaellus-näyttelyyn oli tuotu erilaista esineistöä, lähinnä eri museoista. Näyttely kertoi suomalaisten pyhiinvaelluksista, joita tehtiin ilmeisen paljon keskiajalla. Puuveistoksia oli useita. Kuvassa on pyhä Pietari ja pyhä Paavali. Nämä veistokset ovat olleet alun perin Liedon kirkossa. Hyvä paikka nähdä keskiaikaisten kirkkojen esineistöä on Kansallismuseo, jonne on viety veistosten lisäksi paljon muutakin kuten alttarikaappeja.

Arkkienkeli Mikael taistelussa lohikäärmettä vastaan. Someron kirkosta. (Kansallismuseo)

Pyhä arkkienkeli Mikael

Raamatun mainitsemista enkeleistä - Rafael, Gabriel ja Mikael, sekä juutalaiset että kristityt pitävät Mikaelia ylimpänä arkkienkelinä. Hepreankielinen nimi tarkoittaa "Kuka on Jumalan kaltainen?" Mikaelin tehtävänä on perinteen mukaan välittää ihmisten pyynnöt Jumalalle ja johdattaa sielut taivaaseen. Mikaelin kerrotaan ilmestyneen 400-luvulla paimenille Etelä-Italian Garganossa, jolle paikalle rakennetusta kirkosta on tullut suosittu pyhiinvaelluskohde.

Mikael on monien ammattiryhmien suojeluspyhimys, kuten kauppiaiden, apteekkarien sekä maalarien.

Mikaelilla on usein taiteessa ritarillinen asu mukanaan kypärä, miekka, keihäs tai kilpi.Finströmissä on kaksi Mikael-veistosta. Muita on kuvana tai veistoksena esimerkiksi näissä: Kalanti, Korppoo, Tammela ja Kumlinge.

Arkkienkeli Mikaelille nimettyjä kirkkoja: Somero, Tammela, Keminmaa, Messukylä, Mikkelin Savilahti, Kirkkonummi, Pernaja, Korppoo, Laitila. Pälkäneellä ja Kaarlelassa Mikael on toisena pyhimyksenä.

Pyhä Risti

eli risti johon Jeesus ristiinnaulittiin, on yksi tärkeimmistä kristinuskon pyhäinjäännöksistä. 300- ja 400-luvuita peräisin olevien kertomuksen mukaan Pyhä Helena löysi alkuperäisen ristin Jerusalemista, ja nykyään osia rististä, ristin nimikyltistä tai ristin nauloista kerrotaan säilytettävän pyhäinjäännöksinä useissa kirkoissa ympäri maailmaa. Hattulan kirkko on yksi näistä.

 

Pyhä Andreas

oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista. Hän oli alun perin Johannes Kastajan opetuslapsi ja Johanneksen evankeliumin mukaan kotoisin Betsaidasta Genesaretin järven rannalta. Evankeliumeissa hänet esitetään yhtenä Jeesuksen läheisimmistä opetuslapsista, joskin Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa hänet mainitaan vain opetuslapsien nimiluettelossa. Kristillisen perimätiedon mukaan Andreas toimi lähetystyössä Kreikan ja Turkin alueilla ja kuoli vuonna 60 Patrasissa Kreikassa marttyyrinä vinolla ristillä, jollaista kutsutaan hänen mukaansa Andreaan ristiksi. Andreaksen jäännökset siirrettiin myöhemmin Amalfiin Italiaan.

Pyhä Andreas kuvataan yleensä kirja kädessään Andreaksen ristiin nojaten. Andreas löytyy maalattuna mm. Kalannista ja Siuntiosta.

Andreas on Kemiön toinen nimikkopyhimys.

 

Pyhä Bartolomeus

Evankeliumien ja Apostolien tekojen mukaan yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta ja apostoleista. Entisen Perttelin kunnan vaakunassa oli Bartolomeus, käsissään Raamattu ja nylkemisveitsi. Sekä Perttelin kunta, että Perttelin kirkko ovat saaneet nimensä Bartolomeukselta, joka tunnetaan myös nimillä Perttu ja Pärttyli.

Kristillisen perimätiedon mukaan Bartolomeus nyljettiin ja ristiinnaulittiin Armeniassa, jonka takia hänet kuvataan usein veitsen ja/tai ihmisen nahan kanssa.

 

Pyhä Birgitta

eli Birgitta Birgerintytär (1303-73) oli ruotsalainen profeetta, mystikko ja hengellisen sääntökunnan birgittalaisjärjestön perustaja. Birgitta on Pohjolan ainoa naispyhimys ja yksi Euroopan kolmesta naissuojelupyhimyksestä Katariina Sienalaisen ja Edith Steinin ohella. Birgitta palveli kuningas Magnus II:n hovissa ja oli kuningatar Blanchen hovinainen. Birgitta ja miehensä Ulf Gudmarsson kauhistelivat hovin elämää ja lähtivät jossain vaiheessa pyhiinvaellusmatkalle Santiago de Compostelaan. Paluumatkalla Ulf kuoli Alvastran sistersiläisluostarissa vuonna 1344 ja sen jälkeen Birgitta alkoi nähdä näkyjä ja saada ilmestyksiä, joista yhdessä hän sai kehotuksen perustaa uusi luostarikunta. Birgitta kävin hakemassa paavilta lupaa luostarisäännölleen Ranskan Avignonista, jossa paavit tähän aikaan asuivat. Birgitta itse jäi Roomaan asumaan ja teki kolmen lapsensa kanssa pyhiinvaellusmatkan Jerusalemiin kaksi vuotta ennen kuolemaansa. Birgitta kuoli Roomassa 70-vuotiaana ja haudattiin Ruotsissa Vadstenaan. Vasta kuolemansa jälkeen tytär Katarina sai paavilta vahvistuksen äitinsä luostarisäännölle.

Pyhä Birgitta, alunperin Padasjoen kirkosta.

Birgitta kuvataan taiteessa kirjoittamassa kirjaa tai muuten kirja ja kynä kädessä. Asuna nunnan kaapu.

Birgitalle omistettiin keskiajalla useita kirkkoja: Loppi, Halikko, Lempäälä, Padasjoki ja Uusikirkko. Naantalin luostarikirkon suojelupyhimyksinä oli myös Neitsyt Maria, Pyhä Anna sekä Johannes Kastaja.

Padasjoen ensimmäinen nykyiselle paikalle rakennettu kirkko oli kivinen pienoiskirkko. Se pystytettiin ehkä jo 1400-luvun puolivälissä. Seuraava kirkko oli pyhälle Birgitalle omistettu pitkäkirkko, joka valmistui 1500-luvun loppupuolella. Suuri puurakenteinen ristikirkko valmistui vuonna 1669 ja se paloin vuonna 1824 ja nykyinen kirkko on vuodelta 1928.

Pyhän Birgitan veistosta säilytetään nykyään museossa.

   Pyhä Clementius

Rooman piispa ja joko kolmas tai neljäs paavi. Klemens oli mahdollisesti tuntenut Pyhän Pietarin henkilökohtaisesti, ja sanoo hänen kirjoittaneen kaksi kirjettä ja kuolleen Kreikassa keisari Trajanuksen hallintokauden kolmantena vuonna eli vuonna 100. 800-luvulta peräisin oleva perimätieto kertoo, että hän koki marttyyrikuoleman Krimillä vuonna 102. Kertoman mukaan hänet sidottiin laivan ankkuriin ja heitettiin mereen. Varhaisemmat lähteet kertovat hänen kuitenkin kuolleen luonnollisen kuoleman. Vatikaanin Annuario Pontificio vuodelta 2003 sanoo hänen toimineen paavina vuosina 92-99. Taiteessa Pyhä Klemens kuvataan ankkurin ja kalan kanssa. Joskus mukana on myös myllynkivi, avaimet tai lähde, jonka hänen rukouksensa ovat saaneet virtaamaan. Hänet on saatettu kuvata myös makaamassa meressä olevassa temppelissä. Piispoilla on usein kirja kädessään.

Klementius on Sauvon kirkon suojelupyhimys ja tämän kuva on kuoriseinällä ikkunan eteläpuolella.


Pyhä Dionysius

Pariisin piispana kolmannella vuosisadalla ollut Dionysius koki marttyyrikuoleman noin vuonna 250. Dionysiusta kuuluu neljäntoista hädässäauttajan pyhimysryhmään. Muita ryhmään usein liitettäviä pyhimyksiä ovat Barbara, Blasius, Erasmus, Pyhä Yrjö, Katariina Aleksandrialainen, Kristoforos ja Margarita Antiokialainen. Suomen kirkoista Maaria on pyhitetty Dionysiuksen sekä Neitsyt Marian mukaan.


Pyhä Dominicus

Espanjalainen Dominicus syntyi 1170-luvulla ja vanhempien valittua pojalleen uran, opiskeli teologiaa Palencian yliopistossa. Nälänhädän tultua Dominicus myi kaiken omaisuutensa voidakseen antaa ruokaa nälkäisille. Myöhemmin hän kulki pitkin Etelä-Ranskaa saarnaamassa harhaoppisille. Dominicukselle tarjottiin eri piispanvirkoja, mutta hän niistä kieltäytyi. Lopulta perustettiin saarnaajaveljesten sääntökunta, jonka jäseniä alettiin kutsua dominikaaneiksi. Dominicus noudatti koko elämänsä ajan henkilökohtaisen köyhyyden periaatetta. Dominicus kuoli 52-vuotiaana ja haudattiin sääntökuntansa kirkkoon. Suomessa toimi dominikaaniluostarit Turussa ja Viipurissa.

Pyhä Erik on saatu Kansallismuseoon Vesilahden kirkosta.

Pyhä Erik  

Erik Jedvardsson, Ruotsin kuningas noin vuosina 1156-61. Eerik teki myöhäisemmän perimätiedon mukaan vuoden 1155 tienoille ajoitetun niin sanotun ensimmäisen ristiretken Suomeen piispa Henrikin kanssa, joka jäi Suomeen käännyttämään kansaa. Eerikin murhasi tanskalainen prinssi Magnus Henriksson Uppsalan kirkossa 18. toukokuuta 1160. Eerikistä tuli Ruotsin kansallispyhimys. Eerik Pyhän pyhäinjäännösarkku sijaitsee Uppsalan tuomiokirkossa.

Kuninkaallisilla on taiteessa kruunu päässään. Erikin tunnuksena on myös valtikka ja valtakunnanomena.

Erik on toisena suojelupyhimyksenä Pernajassa ja Mynämäellä.

Pyhä Fransiscus on tuotu Kansallismuseoon Vanajan kirkosta.

Pyhä Fransiscus

Varakkaan italialaisen kauppiaan poika Assisista. Jäätyään sodassa vangiksi hän sairastui vakavasti vankilassa. Se muutti hänen elämäntapansa ja vapauduttuaan alkoi auttaa köyhiä ja sairaita. Myöhemmin Fransiscus ymmärsi, että Kristus oli kutsunut häntä uudistamaan koko kirkkoa sisältäpäin ja sai Roomassa paavilta hyväksynnän toiminnalleen. Fransiscus sai paljon seuraajia ja heidän elintapoina olivat nöyryys, köyhyys, ilo ja lähimmäisenrakkaus.


Suomen kuudesta luostarista kolme, Viipuri, Rauma ja Kökar, olivat fransiskaaniluostareita. Pyhä Fransiscus kuoli 45-vuotiaana vuonna 1226 ja julistettiin pyhimykseksi kaksi vuotta myöhemmin. Nykyinen paavi otti nimensä Pyhän Fransiscuksen mukaan.

Pyhä Gertrud osittain tuhoutuneessa lasimaalauuksessa. Teos on tuntemattomasta kirkosta ja nykyisin Kansallismuseossa.

Pyhä Gertrud

Gertrud oli belgialaisen Nivellesin luostarin abbedissa Pyhä Gertrud (synt. vuonna 626). Häneltä anottiin apua rottia ja hiiriä vastaan sekä kuumetaudeissa, minkä lisäksi hän oli majatalojen ja sairaaloiden suojelija. Pyhän Gertrudin kultti saapui Pohjoismaihin 1300-luvun puolivälissä saksalaisen väen mukana ja Gertrudista tuli keskiajalla matkustajien suojelupyhimys, sillä pyhimyslegendan mukaan hän olisi pelastanut merenkulkijoita, jotka olivat häntä huutaneet hädässä avuksi. Gertrud on kansanperinteessä toisinaan sotkettu Pyhä Gertrud Suureen (1256—1302), joka vietti elämänsä nunnana Helftan luostarissa.

 

Pyhä Gertrud kuvataan abbedissan kaavussa kannattamassa kädessään luostarikirkkoa. Hänestä on useita maalauksia Suomen kirkoissa, ainakin Laitilassa, Kumlingessa ja Vöyrillä. Neitsyillä on myös kruunu päässään.

Pyhä Henrki ja Lalli. (Urjala)

Pyhä Henrik

(kuoli 20. tammikuuta, 1156) oli legendan mukaan Suomessa vaikuttanut keskiaikainen kirkonmies, joka mahdollisesti oli englantilaista syntyperää. Hän on katolisen Suomen suojeluspyhimys. Pyhän Henrikin legendan mukaan hänet surmasi miestaposta nuhdeltu, nimeltä mainitsematon murhaaja. Kansanomaisen surmavirren mukaan hän koki marttyyrikuoleman Köyliönjärven jäällä Kirkkokari-nimisen pienen saaren edustalla (http://www.tottosaari.com/albumi/muitakirkkoja/1767354) tai mahdollisesti Nousiaisissa Lalli-nimisen, pakkokestityksestä suuttuneen talonpojan murhaamana. Henrikistä tuli vähitellen keskiaikaisessa Suomessa kirkon symboli. Turun tuomiokirkkoa, jossa oli ilmeisesti useampia alttareita omistettuna pyhimykselle, alettiin nimittää suojeluspyhimyksensä mukaan Henrikiksi. Kirkon väittämän mukaan Henrik haudattiin kuolemansa jälkeen Nousiaisiin. Varmaa on, että piispa Henrikiksi katsottu henkilö oli 1200-luvun lopulla haudattuna Nousiaisten kirkkoon, josta hänen luunsa siirrettiin Turkuun kokonaan tai osittain vuonna 1300, kun uusi tuomiokirkko vihittiin käyttöön. Katolisena aikana Henrikin pyhäinjäännöstä säilytettiin tuomiokirkossa omalla alttarillaan. Pyhäinjäännös ei kuitenkaan säilynyt kokonaisena. Osa luista saattoi jäädä alkuperäiseen sijaintipaikkaansa Nousiaisten kirkkoon, jonne rakennettiin 1400-luvulla massiivinen sarkofagi Henrikin kunniaksi. On kuitenkin epäselvää, sisälsikö sarkofagi koskaan yhtään luuta. Aikalaislähteiden mukaan Henrikin luita lahjoitettiin Turusta mm. Ruotsiin Uppsalan ja Linköpingin tuomiokirkkoihin.

Pyhää Henrikiä esittäviä veistoksia ja maalauksia on löydetty paljon, 33 keskiaikaisesta kirkosta, muutama veistos on viety kansallismuseoon. Henrik olikin yksi tärkeimmistä keskiajan pyhimyksistä maassamme. Yleensä Henrikillä on Lalli jalkojensa alla. Henrik on löydetty myös muualta, Ruotsista 45 kirkosta ja kaukaisemmat aina Roomassa asti.

Pyhtään kirkko on nimetty Henrikin mukaan ja Nousiaisissa sekä Turussa Henrik on toisea suojelupyhimyksenä.

 

Pyhä Jaakob vanhempi

Jaakob - Pyhä Jaakko, oli Uuden Testamentin mukaan yksi Jeesuksen opetuslapsista ja apostoleista. Häntä kutsutaan vanhemmaksi erotuksena Jaakob nuoremmasta. Jaakob oli evankelista Johanneksen veli. Yhdessä heitä kutsuttiin Sebedeuksen pojiksi ja he olivat kalastajia ennen kuin heistä tuli Jeesuksen opetuslapsia. Jaakobin kerrotaan käyneen Espanjassa saarnaamassa evankeliumia ja palattuaan takaisin - Apostolien tekojen mukaan - Herodes Agrippa mestautti Jaakobin, joka täten ensimmäisenä apostoleista kärsi marttyyrikuoleman. Jaakob haudattiin Jerusalemiin, mutta perimätiedon mukaan ruumis siirrettiin myöhemmin Espanjaan, jossa uuden hautapaikan luo syntyi kaupunki nimeltä Santiago de Compostela ja tästä paikasta tuli yksi keskiajan kolmesta tärkeimmästä pyhiinvaelluskohteesta. Santiagoon johti lukuisia teitä eri puolilta ja pohjoisin lähtöpaikka oli varmaankin Hattulan kirkko, josta on löydetty tien vertauskuva - simpukka. Kaksi muuta pyhiinvaelluskohdetta oli Jerusalem sekä Rooma.

Jaakob kuvataan yleensä pyhiinvaeltajan asussa leveälierinen hattu päässään. Viitta on harteilla ja kädessään sauva, jossa on kiinni simpukka.

Rengon ja Rymättylän kirkot on nimetty Henrikin mukaan ja Vöyrin sakariston toisena suojelupyhimyksenä saattoi myös Henrik olla.

 

Pyhä Katarina Aleksandrialainen

Legendan mukaan 200-luvun lopulla elänyt kristitty, joka kärsi marttyyrikuoleman noin vuonna 305. Katariinan elämästä ei ole todisteita, mutta erilaisia legendoja kylläkin. Ehkä tunnetuin osa legendasta on Katariinan kuolema. Hänet tuomittiin kuolemaan teilauspyörässä, mutta teilipyörä tuhoutui hänen koskettaessaan sitä. Tämän vuoksi teilipyörä tunnetaan myös katariinanpyöränä. Tämän jälkeen Katariina mestattiin.

Taiteessa Katarinalla on hengen miekka sekä teilipyörä.

Katarina Aleksandrialainen on seuraavien kirkkojen suojelupyhimyksenä: Hammarland, Lammi, Huittinen ja Kaarina. Mahdollisesti myös Kaarlelan toisena suojelupyhimyksenä.

 

Pyhä Katarina Sienalainen on haudattu Roomaan Santa Maria sopra Minervan kirkkoon.

Pyhä Katarina Sienalainen

Katarina oli varakkaasta perheestä Italian Sienasta. Jo kuusivuotiaana hänellä alkoi olla mystisiä kokemuksia ja 16-vuotiaana Katarina sai isältään luvan ryhtyä maallikkodominikaaniksi. Katarina alkoi käydä Sienan sairaaloissa auttamassa sairaita ja myös vankilassa kuolemaantuomittujen luona. Merkittävää oli, että Katarina sai taivuteltua paavit muuttamaan Avignonista takaisin Roomaan 94 vuoden Ranskassa asumisen jälkeen. Katariina kuoli Roomassa jo 1380 vain 33-vuotiaana.

Katariina kuvataan dominikaaninunnan habituksessa, piikkikruunussa, risti tai ruusukko kädessään. Hän pitää myös tiaraa. Häntä kuvataan myös Jeesus-lapsen kanssa, joka ojentaa hänelle sormusta merkiksi mystisestä kihlauksesta. Hänen tunnusmerkkejään ovat myös pääkallo, piru jalkojen juuressa, krusifiksi, lilja ja sydän.

Perniön kirkon pyhä Laurentius on noin vuodelta 1250.

Pyhä Laurentius

toimi Rooman kirkon diakonina kolmannella vuosisadalla ja kärsi marttyyrikuoleman keisari Valerianuksen vainoissa 10. elokuuta 258. Hän sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Laurentius tuomittiin kuolemaan ja asetettiin halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi.

Laurentius on yleisesti köyhien ja vähäosasten suojelupyhimys mutta myös kirjastonhoitajien, prostituoitujen, kokkien leipurien ja palomiesten suojelija.

Laurentiukselle on nimetty seuraavat kirkot: Eckerö, Vantaa, Isokyrö, Janakkala, Lohja, Mynämäki ja Perniö. Näiden lisäksi Laurentiuksen voi nähdä seuraavissa kirkoissa: Hattula, Hollola, Kalanti, Karjaa, Keminmaa, Pohja, Karkku ja Taivassalo.

Kuvissa ja veistoksissa Laurentius usein kuvataan kirja tai kukkaro sekä parila kädessään diakonin asussa. Joistain veistoksista on parila hävinnyt aikojen saatossa, mutta diakonin asu paljastaa henkilöllisyyden.

 

Pyhä Margareta

Margareeta Antiokialainen syntyi 300-luvulla Vähä-Aasiassa pakanalliseen perheeseen. Hän kärsi keisari Diocletianuksen (284-305) aikana ankaraa vainoa, kidutusta ja lopulta marttyyrikuoleman. Pyhä Margaretasta oli Keski-Euroopassa erityisesti synnytysten suojelija.

Margareetan tunnus kirkkotaiteessa on lohikäärme, jonka hän lannistaa ristinsauvalla.

Margareta on Vehmaan ja Vöyrin toinen suojelupyhimys.

 


Pyhä Martinus Kaarinan keskiaikaisesta kirkosta - nykyään Kansallismuseossa.

Pyhä Martinus

eli Martinus Toursilainen Rooman armeijan tribuunin poika. Hän syntyi 316 nykyisessä Unkarissa ja kuoli vuonna 397 Ranskassa. Hänet tunnetaan köyhien ja vaivaisten suojelijana. Legendan mukaan hän nuorena sotilaana leikkasi miekallaan puolet viitastaan ja antoi revityn puolikkaan Amiensin kaupungin portilla almua pyytävälle kerjäläiselle. Seuraavana yönä Martinus näki unta, jossa viitan puolikkaan saanut kerjäläinen osoittautui itse Kristukseksi, joka totesi: "Tämä pakana, Martinus vaatetti minut". Seuraavana aamuna Martinuksen viitta oli jälleen ehjä ja kokonainen. Tämän kaiken kokemansa seurauksena jo nuoruudessaan kristinuskosta kiinnostunut Martinus, joka oli liittynyt armeijaan 15-vuotiaana, kääntyi kristityksi. Hän palveli Rooman armeijassa vielä pari vuotta, mutta erosi sitten armeijasta, josta syystä hän joutui kärsimään jopa vankeusrangaistuksen. Martinus eli erilaisissa kristillisissä veljeskunnissa, kunnes hän vuonna 361 tuli uudestaan kuuluisaksi perustaessaan luostarin Poitiers'n lähelle Ranskassa. Vuonna 371 hänet sitten kutsuttiin Toursin piispaksi. Martinus Toursilaisen pyhäinjäännökset on haudattu Toursin basilikaan. Hän oli ensimmäinen läntisessä kirkossa pyhimyksen arvon saanut henkilö, joka ei menehtynyt marttyyrikuoleman kautta.

Pyhä Martinus kuvataan taiteessa sotilaan asussa hevosen selässä jakamassa mantteliaan kahtia tai piispan asussa köyhien ympäröimänä. Legenda Pyhästä Martista tuli Suomeen heti kristinuskon mukana. Raision ja Marttilan vaakunoissa on Pyhä Martti leikkaamassa viittaansa antaakseen sen kerjäläiselle.

   Martinus oli Raision ja Marttilan sakariston suojelupyhimys.

 Pyhä Mattias

kuului Apostolien tekojen mukaan Jeesuksen oppilaisiin ja valittiin uudeksi apostoliksi Jeesuksen kavaltajan Juudas Iskariotin tilalle sen jälkeen kun tämä oli tehnyt itsemurhan. Mattias toimi myöhemmin Juudeassa sekä nykyisen Turkin alueella.

Mattias kärsi marttyyrikuoleman ristillä tai kivitettynä. Tunnuksena Mattiaksella on yleensä leveäteräinen kirves tai peitsi.

Mattias oli Vårdön kirkon suojelupyhimys.

 

Pyhä Nikolaus

oli Myran piispa 300-luvun alkupuolella ja hänet on nimitetty pyhimykseksi niin katolisen kuin ortodoksisen kirkon piirissä. Nikolaos on osaltaan ollut antamassa hahmoa modernille Joulupukille. Pyhä Nikolaos on monien maiden ja kaupunkien suojeluspyhimys, lisäksi muun muassa merenkävijöiden, kalastajien, asianajajien, apteekkarien, oikeusmurhien uhrien ja lapsien suojeluspyhimys. Keskiajalla hänen luunsa ryöstettiin Turkista Italiaan. Nikolauksen kunnioitus levisi nopeasti laajalle ja Englannissakin oli myöhäiskeskiajalla noin 400 Nikolaukselle nimettyä kirkkoa.

Taiteessa Nikolauksella on joskus vierellään kolme kultakimpaletta, ankkuri tai laiva.

Nikolaus on Inkoon suojelupyhimys.

 

Pyhä Olavi

Olavi Haraldinpoika (995-1030) oli Norjan kuningas vuosina 1015-1030. Norjan kansallispyhimys ja kaikkien ritareiden ja sotilaiden suojeluspyhimys. Nuoruudessaan Olavi osallistui viikinkiretkille muun muassa Itämerellä, Tanskan rannikkoseuduilla ja Englannissa. Normandiassa Olavi omaksui kristinuskon. Olavi palasi vuonna 1015 Norjaan ja otti vallan Eerik jaarlilta. Olavi vakiinnutti kristinuskon aseman Norjassa ankarilla pakkokäännytyksillä. Niiden ansiosta hänet julistettiin myöhemmin pyhimykseksi ja hänet on opittu tuntemaan nimellä Olavi Pyhä. Aikalaisten keskuudessa käännytykset aiheuttivat kuitenkin vihaa ja katkeruutta ja tekivät Olavista epäsuositun hallitsijan. Sen vuoksi Tanskan kuningas Knut Suuri onnistuikin 1028 valloittamaan Norjan melko helposti, ja Olavi joutui pakenemaan. Vuonna 1030 Olavi palasi Norjaan ja yritti saada kruunun takaisin itselleen. Hän kuitenkin kaatui Stiklestadin taistelussa 29. heinäkuuta 1030. Olavia alettiin pian pitää pyhimyksenä ja hänen haudastaan Trondheimin tuomiokirkossa tuli pohjoismaiden keskeisin pyhiinvaelluskohde.

Olavin tunnuksena on kuninkaan asu, valtikka ja valtakunnanomena.

Olavi oli suojelupyhimyksinä näissä: Lemu, Nauvo, Turun dominikaanikirkko, Jomala, Lemböte, Kalvola, Sysmä, Tyrvää ja Ulvila. Toisena näissä: Kalanti, Viipurin kaupunginkirkko ja Närpiö. Olavi oli myös Jomalan ja Ulvilan vaakunoissa.

 

Pyhä Simon

Simon kiivailijasta tiedetään hyvin vähän. Hän joko jäi toimimaan juutalaisten keskuuteen tai toisen lähteen mukaan siirtyi Egyptiin tai Persiaan levittämään evankeliumia Juudaksen kanssa.

Simon ilmeisesti joko mestattiin tai sahattiin kuoliaaksi, sillä hänet on toisinaan kuvattu saha kädessään.

 

Pyhä Yrjänä

Legendan mukaan Yrjö syntyi 200-luvulla kristittyyn perheeseen, isän ollessa armeijassa upseerina. Yrjö jatkoi isänsä uralla keisari Diocletianuksen palveluksessa. Vuonna 303 Diocletianus määräsi kristittyjen vainon Rooman valtakunnassa, mutta Yrjö kieltäytyi tottelemasta käskyä ja tunnustautui itse kristityksi. Keisari määräsi Yrjön kidutettavaksi ja teloitettavaksi huhtikuun 23. päivänä vuonna 303. Pyhän Yrjön kunnioitus alkoi varhain, keisari Konstantinus Suuri (hallitsi yksin keisarina vuodesta 324) rakennutti Lyddaan kirkon Yrjänän kunniaksi. Kirkko tuhoutui 1010, mutta ristiretkeläiset pystyttivät sen uudelleen. Kolmannen ristiretken aikaan sulttaani Saladin tuhosi kirkon, viimeisin ja olemassa oleva kirkko pystytettiin vuonna 1872. Yrjön maine levisi nopeasti ja paavi Gelasius I kanonisoi Yrjön pyhimykseksi vuonna 494.

Legenda kertoo, kuinka Yrjö taisteli Selenan kaupungin suolla Libyassa lohikäärmettä vastaan, jolle oli silloin uhrattavana kuninkaan tytär. Yrjö lupasi tappaa lohikäärmeen, mikäli kaupunkilaiset kääntyisivät kristityiksi. Niinpä Pyhä Yrjänä kuvataan yleensä ratsunsa selässä taistelemassa lohikäärmeen kanssa prinsessan ollessa lohikäärmeen vierellä. Suomen kirkkoja ei ole Pyhän Yrjänän mukaan nimetty kuin pieni Getan kirkko Ahvenanmaalla, mutta patsaana hänet löytää ainakin seuraavissa kirkoissa: Finström, Korppoo, Lempäälä, Naantali, Rymättylä ja Tammela sekä Vöyri. Maalauksina näissä: Espoo, Finström, Inkoo, Korppoo, Lohja sekä Naantali. Patsasryhmiä, joissa on Yrjö, lohikäärme ja prinsessa, on näissä kirkoissa: Finström, Kalanti, Mynämäki, Pohja, Karkku, Sauvo, Hattula, Hollola, Isokyrö, Korppoo, Pertteli sekä Oripää ja Vähäkyrö. Kansallismuseoon on viety Lempäälän, Pälkäneen, Uskelan ja Hinnerjoen Pyhät Yrjänät ja Turun linnasta löytyy Ruskon kirkosta viety teos.

 

Muiden pyhimysten tunnuksia:

- Marttyyreillä palmunlehvä.

- Piispoilla piispansauva ja -asu.

- Apollonialla irtonainen hammas. (Kumlinge)

- Apostoli Tuomaalla keihäs tai kulmaviivain.

- Kristoforoksella on Kristus olkapäillä. (Taivassalo, Siuntio)

- Sebastianuksella nuoli. (Espoo)

- Barbaralla torni. (Kalanti, Kumlinge)